kannateltuna

Nyt on niin paljon parempi olla. Fyysisesti olo on samanlainen kuin aiemminkin, mutta muuten jaksan paremmin ja olen rennompi. Nyt rentoutuminen on mahdollista, koska minun ei tarvitse pinnistellä jokaista hetkeä pysyäkseni koossa ja kiinni tässä kaikessa, sillä nyt tunnen, että minua kannatellaan eikä minun tarvitse pärjätä yksin.

Kohtaaminen uuden lääkärini kanssa oli niin monin tavoin hoitava. Koin tulevani kuulluksi ja ymmärretyksi, ja se kuva, jota minulle takaisin peilattiin, oli sellainen, josta pystyin tunnistamaan itseni. Olimme samalla puolella tässä kamppailussa, yhdessä ratkomassa tätä mysteeriä ja etsimässä keinoja, joiden avulla voisin voida paremmin. Tässä kohtaamisessa hoidettiin taudin sijaan sairautta ja sitä kaikkea, mitä sairastamiseen liittyy. Tulin monin tavoin tuetuksi ja eteenpäin autetuksi.

Pian on taas edessä lisää tutkimuksia ja tulosten odottelua, hermoja raastavaa o d o t t e l u a . . . mutta tärkeintä on, että jotain jälleen tapahtuu. Näyttäisi siltä, että kiviä olisi jäänyt edellisiltä lääkäreiltä kääntämättä. Ehkä niiden alta löytyy jotain.