kesää

Huh mikä heinäkuu! Tämä mikä-lie-tautini ei yhtään tykkää näistä helteistä, jotka ovat viimeisen kuukauden oloani ja eloani piinanneet. Kotona on ollut varsin lämmin tunnelma, mittari on näyttänyt jatkuvasti yli +30 astetta ja lähes kaikki voimat ovat kuluneet ihan vain arjesta selviämiseen. Onneksi tarjoutui mahdollisuus paeta tätä pätsiä muutamaksi viikoksi maalle vilvoittavien vesien äärelle ja viileämpien seinien sisälle, siellä olo oli ajoittain lähes ihmismäinen eikä kesäkään tuntunut enää rangaistukselta, vaan siitä saattoi jopa nauttia! Nuo pari viikkoa olivat samalla yritys irrottautua hetkeksi arkisista asioista ja pitää hieman lomaa, jos ei nyt tästä taudista, niin ainakin muista sairastamiseen liittyvistä asioista. Ajoittain olo olikin keveämpi ja monia hyviä ja kauniita hetkiä talletan muistoihini.

Västäräkkiperheen aamuhetki laiturilla

Seitin lumoissa

Resonointeja runokirjan äärellä

Kohtaamisia järvellä

Ohikiitävää

Uinnin jälkeen (ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen)

Punaista makeaa

Vanhaa ja kaunista

Elämää vanhan auton konepellin alla

Aamu-usvaa pellolla

Kesän ensimmäiset

Nyt arjen läheisyys jo tuntuu vahvana, vaikka kesä vielä jatkuukin ihanilla elokuun lämpimillä, pimenevillä illoilla. Ajatukset karkailevat tuleviin tutkimuksiin ja mieli on täynnä takkuisia mietteitä, jotka haluaisi vielä sohaista takaisin sinne, mistä nousivat, mutta joihin silti yrittää tarttua, koska ne eivät anna rauhaa. Niistä kirjoittaminen on hankalaa, ne eivät jäsenny ja osaa vielä ottaa muotoaan. Liekö väsymystä vaiko sairauden tai uusien lääkkeiden käytön aiheuttamaa tämä jäsentymättömyys, en tiedä. Tai ehkä vielä vain on liian varhaista, sanoja ei oikein voi pakottaa.