vain pieni vaalea jälki

Tummat ja vaaleat kohdat olivat asettuneet magneettikuvissani sinne, minne niiden pitääkin, lukuunottamatta sitä yhtä vanhaa vaaleaa kohtaa, nyt jo terveempään suuntaan tummunutta. joka todistaa siitä, että jokin minussa on ollut rikki.

Tauti näyttäisi olevan nyt ainakin hermoston osalta rauhoittumassa. Huoli, jota olen mukanani jo pitkään raahannut, keveni kovasti, kun sokeutumisen peikko sai uusien kuvien myötä kyytiä, eikä muitakaan uusia vaurioita ollut ilmennyt.

Olen helpottunut ja iloinen. Elämä jatkuu, "vapaana" tautinimekkeistä ja osana näkevien maailmaa.

Lääkitystäkin päästään vähentämään ja toivottavasti olokin sen myötä helpottuu, sillä "voihan noi sun oireesi ja huonovointisuutesi osaltaan johtua noista lääkkeistäkin", totesi nykyinen lääkärini - totesi juuri, ennen kuin ryhtyi entiseksi lääkärikseni ja kieltäytyi ottamasta kantaa hoitooni jatkossa, koska se olisi sen alan lääkärien hommaa, joiden osaamisalueelle tuo pieni vaalea jälki pääni magneettikuvassa paikantuu. Että mitä häh? Kaiken lisäksi tuon toisen erikoisalan lääkärit ovat toisissa kaupungeissa ja sitä mieltä, että olen enemmän kuin yksittäinen oireeni ja siksi juuri sellaisen osaamisen ja hoidon tarpeessa, joka on nyt päättymässä. Hyvillä uutisilla on jälleen kääntöpuolensakin, siis. No nyt sitten vain napsin suuhuni nappeja vanhaan tahtiin niiden tuottamia lisäharmeja peläten ja sitä odotellen, että lääkärit saavat keskinäisen kirjeenvaihtonsa suoritettua ja pääsevät sopimukseen siitä, kenelle hoitamiseni nakki napsahtaa.

Nooh, kyllähän minulta odottelu luonnistuu.