Ote päiväkirjastani 16.3.2008:
"Mitä minulle kuuluu? En tiedä. Olen jossain tuhansien kilometrien päässä itsestäni ja elämästäni. Tarkastelen ja kuulostelen minulle tapahtuvia asioita etäisyyden takaa enkä tunne juuri mitään. Ajoittain pelot tulevat mieleen, mutta nekin ovat jotenkin etäisiä silti, vaikkakin ahdistavia. Elämäni on elokuva, jota katson, ja sen tarina on liian dramaattinen ollakseen minun elämästäni.
Mitä tapahtuu seuraavaksi? Odotan seuraavaa käännettä sivustaseuraajan elkein, jännittyneenä katsellen päähenkilön toimia ja reaktioita. En se ole minä, vaikka se näyttää ja kuulostaa minulta.
Minä juon teetä, käyn metsässä kävelyllä, nukun, kuuntelen musiikkia ja katson tuota elokuvaa, absurdia ja surrealistista. Ajoittain purskahdan itkuun, ajoittain hekottelen ääneen juonenkäänteille, jotka ovat liian absurdeja ollakseen totta. Eivät nuo kaikki diagnoosit ja käänteet, jotka päähenkilö kokee, ole uskottavia. Kolmessa viikossa ms-tauti, aivokasvain ja tulehdus. Eivät päähenkilön reaktiot ole uskottavia. Kuultuaan, että hänellä on aivokasvain, hän menee kotiin, nauraa, syö miehensä laittamaa jauhelihakastiketta, ottaa päiväunet, kirjoittaa sähköpostia kavereille, katsoo kaksi Johnny Depp -elokuvaa, syö suklaata ja menee nukkumaan.
Perjantaina lääkärin ääni puhelimessa kertoo, "aprillia", eipäs sulla ehkä olekaan aivokasvainta, ja itkeä tirautettuaan päähenkilömme käy sohvalle makaamaan ja nauraa rätkättää niin että tyrät rytkyvät. Eihän tämä nyt voi olla totta. Käsikirjoittajalla on aika kieroutunut huumorintaju. Saapa nähdä, mitä hän seuraavaksi keksii. Seuraavaksi päähenkilöämme tökätään neulalla selkäytimeen, ja mitä sitten, nähtäväksi jää..."
Kaksi ja puoli vuotta tämän merkinnän jälkeen elämääni varjostaa edelleen sairaus, jolle ei ole löytynyt nimeä, vaikka sen hahmon voi havaita magneettikuvissa ja oireet tunnen ruumiissani ja mielessäni. Elämäni on edelleen ajoittain Absurdistaniaan sijoittuvaa elokuvaa. Kirjoittaminen on yritykseni saada ote tästä kaikesta ja tehdä tästä unesta jälleen minun elämäni.
