viisaita ja toden tuntuisia sanoja sanoista ja välittämisestä

...lainaan jälleen Anneli Vainiolta (kirjasta Nimeä vailla):

"Elaine Scarry kirjoittaa, että äärimmäisessä kivussa äänestä tulee ihmiselle tärkeä tilan laajentamisen väline: "Niin kauan kun puhun, minäni ulottuu kauemmaksi kuin ruumiini rajat, ja voin täyttää itseäni suuremman tilan." Ääni ulottuu tilaan kahden ihmisen välissä. Kipeä ihminen voi murtautua vankilastaan huutamalla tai puhumalla toiselle ihmiselle. Jo toisten äänen kuuntelu voi rauhoittaa. (...) Kielen tehtävä ulottuu ajatusten ja tiedon välittämisen yli, se luo sosiaalisia siteitä ihmisten välille. Elaine Scarry jatkaa, että kuunteleva toinen ihminen varjelee äärimmäistä kipua kärsivän ympärillä olevaa tilaa, kunnes tämä itse on jälleen kykenevä sen täyttämään. Kuuntelija pitää maailmaa paikoillaan tai antaa kivulle paikan maailmassa. Siten myötätunto vähentää sairauden ja kivun valtaa, joka muuten uhkaisi nielaista kärsijän elävältä."

(...)

"...intialainen sosiologi Veena Das (...) pohtii kielen kyvyttömyyttä tulkita ja selittää rehellisesti äärimmäistä kärsimystä. (...) Kipu voidaan joko tunnustaa, ts. tuntea myötätuntoa, tai sen olemassaolo voidaan kieltää. Juuri avoimuudesta toisen ihmisen kärsimykselle on viime kädessä kiinni se, kuinka kipupotilasta kohdellaan sairaalassa ja millaiseksi hoitosuhde muodostuu. Siitä on kyse myös silloin, kun näemme, kuulemme tai luemme toisiin ihmisiin kohdistuvia julmuuksia ja kärsimyksiä lähipiirissämme tai maailman toisella puolella. Stanley Cavell on vastannut Veena Dasin ajatuksiin sanoen: "Ihmisen on pakko vastata tähän vetoomukseen joko tunnustamalla kärsimys tai kieltämällä se. Kivun olemassaolon kieltäminen on väkivallanteko. Hiljaisuus jatkaa ja vahvistaa väkivaltaa. Jos se halutaan tunnustaa, meidän täytyy löytää, kerjätä, lainata, varastaa tai keksiä sanat ja oikeat äänensävyt tämän hiljaisuuden rikkomiseksi." Elaine Scarryn mukaan juuri tämä kivun ehdoton vaatimus tulla tunnistetuksi ja tunnustetuksi, "nähdyksi", saa ihmiset myös torjumaan kivun. Torjunnasta on kysymys silloin, kun kipupotilaan kipuun ei uskota ja myös silloin, kun emme halua nähdä sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta, julmuutta ja kärsimystä ympärillämme."

Todellakin, tunnistan omiakin kokemuksiani näistä sanoista. Välittäminen, sanallinen tai sanaton, luo ihmisten välille suhteita ja avaa tiloja, joissa on mahdollista kärsimyksenkin keskellä olla ja hengittää. Aivan pienetkin kokemuksen tunnistavat ja tunnustavat eleet ja sanat ovat tärkeitä ja suuria. Ja toisaalta, ne pienet eleet, jotka eväävät tuon tunnustuksen ja tunnistuksen, ovat vähintäänkin yhtä merkittäviä ja valtavia, sillä niillä on voimaa katkoa suhteita, sulkea liikkumatila kärsivän ihmisen ympäriltä ja tukehduttaa. Ja vielä, kuinka vaikeaa näiden pienten tärkeiden toisen ihmisen kokemuksen tunnistavien ja tunnustavien sanojen ja eleiden osoittaminen voikaan olla, koska kärsimys on jotain sellaista, mikä helposti pakenee sanoja, ja joskus on helpompaa katsoa pois tai vaieta tai vaihtaa puheenaihetta - osallistua väkivallan tekoon.