kun ei pysty kirjoittamaan, on kirjoitettava

"Toisen esimerkin kirjoittamisprosessista antaa Marguerite Duras. Hän kertoo teoksessaan Kirjoitan (2005, 60-61): "Pitää kirjoittaa. En pysty. Kukaan ei pysty. On sanottava: en pysty. Ja silloin kirjoittaa." Vähän myöhemmin hän lisää: "Jos tietäisi jotain siitä, mitä aikoo kirjoittaa ennen kuin siihen ryhtyy, ennen kuin kirjoittaa, ei kirjoittaisi koskaan. Se ei maksaisi vaivaa." Duras on Duras, mutta tärkeä sanoma hänelläkin on: antaa kynän viedä. Voi olla niin, ettei kieltä ole tai se ei ole omaa kieltä - tai yhtäkkiä kieli löytyy, yhteys solmiutuu ... jokin ele, teko tai kommentti, hiljaisuus tai läheisyys, on siihen auttanut."

(Heli Mertanen kirjassa Sanat jotta hoitaisimme, toim. Juhani Ihanus.)