spiraali

Ajattelen olemista spiraalin kaltaisena liikkeenä. Jokainen teko ja hetki sekä uusintaa jotain jo olevaa, että samalla ainutkertaisuudessaan avaa sitä hieman uuteen suuntaan niin, että oleminen kiertyy spiraalimaiseksi, eteenpäin vieväksi liikkeeksi.

Viime aikoina en ole kuitenkaan tuntenut tuota liikettä. Olemiseni ei avaudu, mitään ei liiku minusta ulos eikä sisään ja horisontit ovat kadonneet. Poljen paikallani, kuljen kehää.

Ja ilman liikettä lakkaan lopulta olemasta, muutun olemattomaksi itselleni ja toisille, häviten siihen samaan vanhaan, joka ei enää synnytä mitään eikä ketään.

Uuden vuoden kynnyksellä on hyvä hetki mietiskellä muutosta.
Mitkä olisivat sellaisia tekoja, jotka voisivat ohjata olemista väsyneeltä kehältä avautuen kiertyvään liikkeeseen?

Minulla on ideoita, ja aion ryhtyä ponnistelemaan niiden hyväksi.