adoptio

Tapahtui ihmeellisiä asioita, löytyi tälle reissussa rähjääntyneelle kulkurille odottamattomalta taholta paikka, johon asettua. En ehtinyt suutani avata tilanteestani, kun valkotakkinen alkoi jo kuohuta, että onpahan ihme touhua ja joku roti tähän hoitoon on nyt saatava, onhan jonkun otettava vastuu kokonaisuudesta, ja sinua aletaan hoitaa meillä nyt. Ja sitten oli puhelu hänelle, joka minut lähetti maailmalle harhailemaan ja sanailua näiden kahden välillä, minä siinä tuolissa sivustaseuraajana, ahdistavaa, ja sitten tutkimustulosten ja lääkitysten läpikäyntiä ja ohjeita ja keskustelua, diagnoosinpoikastakin väsymyksen suhteen, niin paljon asiaa ja mietittävää, pyörryttävää. Tapaamisen jälkeen hakkaava päänsärky ja sekavan helpottunut mieli, kourassa kasa lähetteitä ja tutkimustuloksia ja näyteastioita. Näillä mennään. Olin jo katsonut valmiiksi potilasasiamiehen ja potilasjärjestön yhteystiedot, valmiina vääntämään peistä oikeuksieni puolesta, vaan jospa nyt enää ei tarvitsisikaan taistella hoidostaan, vaan voisi lopultakin keskittyä paranemiseen?