yksi kerrallaan

Lopulta on hieman aikaa ja energiaa tehdä jotakin tälle aineelliselle ja aineettomalle kaaokselle, joka on vallannut mieleni ja kotini. Tähän saakka olen yrittänyt sulloa kaaoksen konkretisoitumat pois näköpiiristäni "pois silmistä, pois mielestä" -periaatteella, jotta jaksaisin olla, mutta enää tämäkään taktiikka ei toimi - on tehtävä jotain. Aloitan kirjoittamalla listoja tekemättömistä, hoitamista kaipaavista hommista ja jaottelen ne heti hoidettaviin ja ei-kiireellisiin. Juon kupin teetä, neulon muutaman kerroksen helppoa neuletyötä todistaakseni itselleni, että asiat voivat edetä, jos niille jaksaa tehdä jotain, ja otan voimia palauttavat nokoset.

Kyllä tämä tästä.

Siis todellakin, muutosta tähän asuntoon on jo yli puoli vuotta, mutta taloksi asettuminen on yhä kesken. Tavarat vaeltelevat pitkin asuntoa, koska niille ei ole löytynyt paikkoja, koska ei ole riittävästi säilytystiloja, koska huonekalujen hankkiminen on edelleen vaiheessa ja koska osa asunnosta odottelee edelleen remontoimista. Sellaiset pikku projektit kuin keittiö- ja kylpyhuoneremontti odottavat suunnittelijaansa ja toteuttajaansa, ja vinttikopperokin pitäisi järkeistää, jotta saisi kärrättyä ylimääräisiä rojuja sinne. Remontti ajatuksenakin on juuri nyt liikaa, mutta vintin järjestämisen saan juuri ja juuri mahdutettua mieleeni mahdollisena ajatuksena. Se, että vintille voisi viedä tavaroita, tarkoittaisi ikkunoiden takana parvekkeella vaanivan laatikkopinoiksi ja muovikasseiksi järjestäytyneen sekasorron siirtymistä kauemmas näköpiiristä. Todellakin, piti vuokrata tämän kaiken kaaoksen lomassa vielä kirpputoripöytäkin ja raahata maalta kylmävarastossa majailleet, myymistä odottavat sen kymmenen pahvilaatikollista tavaraa ja vaatteita tähän pieneen kerrostaloasuntoon, ja nyt, pöydän vuokrauksen päätyttyä jäljelle jääneet tavarat lojuvat parvekkeella epämääräisissä mytyissä ja pakkauksissa odottamassa, että joku tekisi niille jotain.

Pieniä juttuja ja tehtäviä nuo, osa niistä, yksittäisinä asioina, mutta yhteen liitettyinä ja valtaisaan väsymykseen yhdistyvinä liikaa. Siksipä yritän pilkkoa kokonaisuutta pienempiin, hallittavampiin osiin. Kaaos saa majailla parvekkeella siihen saakka kun siivoan muuta asuntoa. Villakoirat ja tiskit saavat kyytiä nyt, ja tavarakaaoksen purkamiseen ehdin ryhtyä levättyäni, laatikko kerrallaan.

Mutta sitten on vielä se toinen kokonaisuus, toinen sekamelska, joka ottaa näkyvän muotonsa paperilappuina, monistenivaskoina, kirjapinoina ja kirjanmerkkien listana tietokoneella. Lääketieteellinen materiaali, jota olen omiin tarpeisiini hamstrannut, mutta johon en ole väsymykseltäni ja huonovointisuudeltani ja siitä syystä, että suurin osa energiastani on viime aikoina mennyt hoitojärjestelyistäni taistelemiseen, kyennyt vielä perehtymään, odottaa järjestäjäänsä ja lukijaansa. Löytyy artikkeleja endokrinologiasta, neurologiasta, metagenomiikasta ja mistä kaikesta. Mapitan niitä järjestykseen ja jätän yhden, akuuteimman, pöydän kulmalle lukemista ja energian puuskaa odottamaan. Päässäni risteilee hoitoani koskevia kysymyksiä ja monta asiaa on selvitettävä ennen puolentoista viikon päässä odottavaa seuraavaa lääkärireissua.

Nyt saan vedettyä yli jo useamman kohdan hoidettavien asioiden listalta, ihana tunne.
Asiat järjestyvät, yksi kerrallaan.