Menin metsään, ihan huvikseni. Mukaani otin vain kameran. Ämpärit ja pussit saivat jäädä marja- ja sienireissuja, jollainen tämä ei olisi, odottamaan. Nyt vain kävelisin, hengittäisin syvään, haistelisin ja maistelisin syksyä, ihmettelisin elämää ympärilläni.Oli ihanaa. Rentouduin ja rauhotuin. Metsässä kävelemisellä ja kameran linssin läpi mietiskelyllä on usein se vaikutus. Tarvitsin sitä. Tarvitsin, ja osasin sen itselleni sallia. Aina ei ole ollut niin. Aina en olisi osannut "vain olla" ja ihmetellä. Lempeys ja suvaitsevaisuus itseä ja omia tarpeita kohtaan on asia, jota opettelen ja jota näemmä myös opin. Sen huomaamisesta tulee hyvä mieli.
Hei!!
VastaaPoistaTupsahdin blogiisi ja kuinka hyvälle mielelle tulinkaan viimeisimmästä postauksestasi :).
Minä vielä opettelen olemaan itselleni hyvä ja antamaan itselleni aikaa...
Sulla on todella kaunis tapa kirjoittaa!
Et varmaan pahastu, jos linkitän blogisi omalle listalleni?
Pitäisköhän sitä mennä itsekin metsään...
-Helmi
Heippa Helmi,
VastaaPoistakiitos kauniista sanoistasi! Ihanaa, jos sait jotain hyvää mukaasi täältä - mene ihmeessä metsään, mene mene, syksyinen metsä on satumainen paikka.
Ja linkitä toki tänne, ja minä tekisin mieluusti samoin sun blogisi suhteen - kävin siellä jo vähän lueskelemassa, onpahan sullakin ollut kaikenlaista.. jaksuja!!